Ajatuksesta ideaksi ja ideasta toteutukseksi
Miten ajatuksesta kasvaa oma idea? Pohdintaa luovuudesta, tunteesta ja siitä, mitä kiireessä tekeminen voi jättää väliin. Mukana Rick Rubinin näkökulma.
Mä ajattelen, että ajatus tarvitsee vähän aikaa ennen kuin siitä tulee idea. Se jää mieleen pyörimään, saa ympärilleen muita ajatuksia ja alkaa jossain kohtaa tuntua siltä, että tästä voisi tehdä jotain.
Vähän kuin siemen. Sille annetaan valoa ja vettä, ja katsotaan, mitä siitä lähtee kasvamaan. Ei siitä vielä alussa tarvitse tietää kaikkea.
Ajatuksen pitää saada muhia
Joku sanoo jotain, mikä jää sun mieleen. Näet kuvan tai kuulet biisin, ja siinä on joku fiilis, johon haluat palata. Et välttämättä edes tiedä miksi.
Sitten siihen tulee jotain lisää. Juttelet jonkun kanssa, kokeilet jotain ihan muuta tai annat asian vaan olla hetken. Kun palaat siihen, se ei olekaan enää ihan sama ajatus kuin alussa.
Tätä mä tarkoitan ajatuksen ruokkimisella. Annat sille vähän aineksia kasvaa.
Vaikka yrittäjä miettisi uusia verkkosivuja, ensimmäinen ajatus voi olla vain, että näiden pitäisi tuntua enemmän multa. Se on vielä aika epämääräinen lähtökohta. Mutta kun sitä miettii, alkaa löytyä asioita: miten puhun asiakkaille, mitä haluan näyttää mun työstä, millainen tunnelma siinä pitäisi olla.
Jos hyppää suoraan valitsemaan sivupohjaa, osa tästä voi jäädä miettimättä.
Idealle alkaa muodostua oma identiteetti
Jossain kohtaa alat nähdä mielessäsi, mitä tästä voisi tulla. Pystyt jo vähän kuvailemaan sitä toisellekin.
Sitten muut ajatukset alkaa tukea sitä ideaa. Joku yksityiskohta tuntuu sopivan siihen tosi hyvin. Toinen näyttää hienolta, mutta ei oikein kuulu tähän. Alat tehdä valintoja sen perusteella, mitä sä itse haet.
Mun mielestä tässä idealle alkaa syntyä oma identiteetti. Se saa sun kokemuksia, makua ja ajatuksia ympärilleen. Niistä tulee osa sitä, mitä lopulta teet.
Siksi kaikkea ei kannata päättää ensimmäisen innostuksen aikana. Voi olla, että parin päivän päästä keksit juuri sen jutun, joka tekee ideasta sun näköisen.
Rick Rubin puhuu samasta alkuvaiheesta
Rick Rubinin The Creative Act: A Way of Being -kirjassa luova työ kulkee siemenvaiheesta kokeiluun, työstämiseen ja viimeistelyyn. Kirjasta puhuessaan Rubin tekee kiinnostavan eron: alussa suunta saa olla auki, mutta kun tietää mitä on tekemässä, määräaika voi auttaa saamaan työn valmiiksi.
Tätä voisi soveltaa vaikka videon tekemiseen. Alussa kokeilet, millainen tunnelma aiheeseen sopii. Et vielä lukitse jokaista kohtausta. Kun löytyy suunta, joka tuntuu oikealta, alat rakentaa sitä valmiiksi ja päätät, milloin se valmistuu.
Mulle tässä on järkeä. Ajatukselle pitää antaa tilaa, mutta jossain kohtaa sitä pitää myös kokeilla. Muuten ei pääse näkemään, mitä siitä oikeasti tulee.
Kokeillessa huomaa, pysyykö tunne mukana
Ensimmäinen versio voi näyttää aika erilaiselta kuin mitä sulla oli mielessä. Se kuuluu tähän. Nyt sulla on jotain, mitä pystyt katsomaan ja muuttamaan.
Sitä kokeilemista ja muuttamista kutsutaan iteroinniksi. Teet version, huomaat jotain ja kokeilet uudestaan.
Mulle tunne on tässä tosi tärkeä. Onko tässä vielä se fiilis, jonka takia halusin tehdä koko jutun? Vai onko se kadonnut, kun olen yrittänyt saada kaiken toimimaan?
Vaikka tuotevideossa. Alun perin halusit näyttää yhden hienon yksityiskohdan. Sitten lisäät liikettä, tekstiä ja efektejä, ja lopulta se yksityiskohta jää kaiken alle. Video on mennyt eteenpäin, mutta pitää vähän palata takaisin siihen, mikä sua alussa kiinnosti.
Ei tekemisen silti tarvitse tuntua koko ajan hyvältä. Välillä joku kohta vaan tökkii. Mutta jos siellä taustalla säilyy tunne, että tämän mä haluan saada ulos, se auttaa jatkamaan.
Ja tietysti pitää katsoa, miten muut sen kokevat. Jos asiakas ei saa videosta selvää, oma hyvä fiilis ei vielä ratkaise sitä. Sitten kokeillaan, miten sen ajatuksen saisi välittymään paremmin.
AI:n kanssa voi tulla kiire liian aikaisin
AI:n kanssa mua mietityttää se, miten nopeasti ensimmäisestä ajatuksesta halutaan päästä lopputulokseen.
Annat ajatuksen työkalulle, saat ehdotuksen ja alat muokata sitä. Vaihdetaan vähän väriä, lyhennetään tekstiä, tehdään tästä näyttävämpi. Siinä voi huomaamatta päätyä hiomaan ensimmäistä ehdotusta ennen kuin oma idea on kunnolla edes muodostunut.
Jos pyydät vaikka verkkosivun, joka näyttää modernilta, saat ehkä jotain mistä tykkäät. Mutta oletko ehtinyt miettiä, mitä sä itse haluat sillä sanoa? Tai mikä siinä on juuri sun yritystä?
Mä haluaisin jättää tilaa myös niille ajatuksille, jotka tulee vasta vähän myöhemmin. Niille, joiden takia koko suunta saattaakin muuttua.
AI:ta voi käyttää siinäkin. Sen kanssa voi pyöritellä keskeneräistä ajatusta, kysellä ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Ei jokaisen keskustelun tarvitse päättyä valmiiseen tekstiin tai kuvaan.
Tekeminen tarvitsee lisää ajatuksia myös matkan varrella
Nämä vaiheet menee mun mielestä aika paljon päällekkäin. Kun teet, saat uusia ajatuksia. Ne vahvistaa ideaa, ja välillä niiden takia pitää muuttaa sitä, mitä olit tekemässä.
Siksi pelkkä eteenpäin tekeminen ei aina riitä. Välillä kannattaa pysähtyä, katsoa mitä on syntynyt ja antaa idealle lisää ruokaa. Keskustella jonkun kanssa tai jättää työ hetkeksi rauhaan.
Lopulta siitä tulee jotain konkreettista. Jotain, minkä voi näyttää toiselle ja mihin voi palata myöhemmin. Se ajatus ei ole enää pelkästään sun päässä.
Mä haluan, että siinä vaiheessa työssä on vielä mukana se tunne, josta kaikki lähti. Ja kaikki se, mitä siihen on matkan varrella tullut lisää. Silloin siitä voi tulla paljon mehukkaampi ja persoonallisempi kuin mitä alussa osasi edes kuvitella.